Marraskuinen hyttynen

 

Marraskuinen hyttynen

lensi sinne tänne inisten.

Taitaa vähän viluttaa,

kun vettä sataa tihuttaa.

On harmaata, on koleaa,

jalkojakin kolottaa.

Siivet vettä valuen

lentää märkä hyttynen,

etsii paikkaa lämpöistä,

kun varpaat alkaa jäätyä.

Löytää sopen kotoisan,

kuusenkolon mukavan!

Pieni, märkä hyttynen

on vihdoin ymmärtänyt sen:

Ei elo ole kummoista

jos aina tahtoo valvoa.

Päänsä tyynyyn asettaa

ja kuusen syliin nukahtaa.