Runojoulukalenteri: Karhun talvimörinät

Karhu kurkistaa luolastaan,

se tuli raitista ilmaa nuuskimaan.

Varovasti liikautti kuononpäätä,

tutkaili ilmoja, haisteli säätä.

Uskaltautui ulos melkein.

Varovasti, nallen elkein

tömisteli, kuopsutti,

kylmää lunta kokeili.

Käänsi sitten selkänsä,

heilutteli häntäänsä,

mennessänsä mörisi,

törisi ja ärisi:

"Liian kylmää, 

epäsopivaa!

Tahdon takaisin

lämpimään pesään nukkumaan."