Kuoriaiset kadoksissa

 

Hiljaa itkee punahärö.

On sillä sydämessään särö. 

Lennä kuoriainen lennä!

Vaan ei oo paikkaa minne mennä.

On surullinen kuoriainen, 

kun maailma on vajavainen. 

Kaskikeiju siro, pieni, 

hiljainen on keijun mieli. 

Mistä löytyy koti uusi, 

kun kadonnut on pesäpuusi?

Missä kaski, jossa olla?

On metsät aivan rappiolla. 

Jumissa on kuoriainen, 

 pienenpieni paksukainen.

Haavansahajumin puolta 

ei pidä kukaan, siitä huolta.

"Oisin hyvä kuoriainen",

tuumiskelee turilainen. 

Hei sista,

se on surullista. 

Sua etsin

metsän uumenista.

Missä on ötökkä 

mulle rakas?

Hoi korpikolva, 

tulisit jo takas!!!

Hei veli,

mikä on tää peli?

Mihin kaikki ne hyvät 

ötökät meni?

Tässä ei auta 

edes mediheli.

Tää on räjähtävä 

aikakapseli!

P.s. Reilu vuosi sitten Metsähallituksen Beetles LIFE -hanke ja entinen opinahjoni Humak järjestivät yhteistyössä sanoituskilpailun. Tein tämän sanoituksen, mutta jätin sen hieman liian pitkäksi aikaa hautumaan ja osallistumisaika hujahti ohi. Nyt, kun Runoropinoissa on ötökkäaika, halusin julkaista tämän tärkeää aihetta käsittelevän runoni. Tsekkaa lisää tietoa Beetles LIFEsta ja metsiensuojelusta osoitteesta 

https://www.metsa.fi/projekti/beetles-life/beetles-life-hankkeen-kohdelajit/